1. Sad
Story Feat. Cross
2. Nuts To The Floor
3. No Holds Barred
4. Bring It On
5. Let Your Patna Smoke Feat. Drew
6. Contract Feat. J. Dubb
7. Give It Up To The G’s Feat. Drew
8. Young Ass Nigga
9. Justice
10. Street Mentality Feat. Angie
11. Quarter To A Key Feat. Donella Williams
12. All Day Everyday Feat. Cross & Dirty Dave
13. Money Feat. Bo-Lacey, Gangsta P & J. Dubb)
2. Nuts To The Floor
3. No Holds Barred
4. Bring It On
5. Let Your Patna Smoke Feat. Drew
6. Contract Feat. J. Dubb
7. Give It Up To The G’s Feat. Drew
8. Young Ass Nigga
9. Justice
10. Street Mentality Feat. Angie
11. Quarter To A Key Feat. Donella Williams
12. All Day Everyday Feat. Cross & Dirty Dave
13. Money Feat. Bo-Lacey, Gangsta P & J. Dubb)
Seikkailu
jatkuu pitkin Yhdysvaltain länsirannikkoa ja tällä kertaa suuntaamme San
Franciscon Bay Arean kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin eli Oaklandiin. Väkiluvultaan
hieman Helsinkiä pienemmässä Oaklandissa vaikuttaa tai vaikutti mies nimeltä Y-D, joka laittoi vuonna 1996 ulos
albumin nimeltä Give It Up To The G’s
Steel Toe Recordsin tai Snake Pit Recordsin kautta, lähteestä riippuen.
Kyseessä on aika harvinainen tekele, eikä niin kyseisestä albumista kuin
herrastakaan löydy juurikaan tietoa internetistä. Ainut informaatio, mitä
kyseisestä levystä oikeastaan olen onnistunut löytämään on, että tällainen levy
on ylipäänsä kyseisen herran toimesta julkaistu vuonna 1996 ja se on tullut
ulos Oaklandissa. Jos joku tietää kaverin ja/ tai albumin taustoista enemmän,
tarkentakoon. Sanomattakin on siis selvää, että kyseinen levy on tuntematon
suurimmalle osalle. Anyway, levyä ei silti kannata nukkua ohi, sillä niin
helvetillisen kova tekele on kyseessä.
Give
It Up To The G’s on 13 biisin paketti, jonka tuotannosta ovat vastanneet
ilmeisesti Troy White ja suht legendaarinen
G-Man Stan, jolla on ollut ties
monessako Bay Arean tämän aikakauden julkaisussa sormensa pelissä. Soundiltaan
levy on todella kesäinen, vaikka kyseessä ei ehkä ole sitä puhdasta G-funkkia,
tai ainakaan ihan sitä Long Beach -tyyppistä soundia, miksi G-funk aika usein
mielletään. Y-D kutsuukin itse musiikkiaan ”ghetto funkiksi”, joka onkin ehkä
ihan hyvä termi kuvaamaan albumin tyylisuuntaa eli tiukoilla bassoilla ja
kevyillä syntikoilla varustettu rytmikäs meininki on tätä Y-D:n kuvailemaa
ghetto funkkia. Give It Up To The G’s
on myös helvetin melodinen levy täynnä Y-D:n ”puolilaulettuja” kertsejä, jotka
ovat jotain laulamisen ja räppäämisen väliltä. Tämä ei silti todellakaan ole
huono asia, vaan kuulostaa itseasiassa aika hyvältä. Muutenkin Y-D:n ääni on
todella miellyttävä ja räpit putoilevat rauhallisesti, mutta miehekkäästi suht
lungien taustojen päälle. Tematiikka albumilla eroaa hieman tyypillisistä tämän
genren julkaisusta, sillä sekaan mahtuu kantaaottaviakin aiheita muun muassa
poliisin harjoittamasta rotusyrjinnästä. Kaiken kaikkiaan Y-D vaikuttaa suht
terävältä kaverilta ja on onnistunut välttämään kliseitä tällä albumilla melko
tehokkaasti. Vierailijoita levyllä ovat muun muassa Bo-Lacey, J-Dubb ja
Gangsta P.
Niistä
biiseistä… Levyn kaikki biisit on kovia! Laadun puolesta ainuttakaan ei voi
nostaa yli toisen, vaan biisien kulloinenkin arvostus riippuu ihan
vallitsevasta mielentilasta. Itselläni ehkä eniten soitetuimmat biisit ovat ”Let Your Patna Smoke (feat. Drew)”, ”Bring It On”, mutta myöskin levyn
avaava ”Sad Story (feat. Cross)” ja
kantaaottava ”Justice” ovat olleet
yksittäisistä biiseistä kovassa soitossa. Tyypillisesti levy tulee soitettua
läpi alusta loppuun ja tätä suosittelen myös kaikille muille lämpimästi!
Saatavuus: Levystä on julkaistu sekä CD- että
kasettiversio, mutta niitä ei saa oikein mistään. Joskus harvoin Ebayssa näkee levyä olevan myynnissä,
mutta silloinkin hinnat pyörivät helposti satasen paremmalla puolella. Myöskään
Spotifysta levyä ei löydy ja Youtubestakin vain hajanaisia biisejä.
Tämän albumin kohdalla voikin suositella warettamista, sillä pienellä
googlettelulla albumin lataaminen on suht vaivatonta. Myöskin
allekirjoittaneelta levyä voi kysellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti